Tietoinen läsnäolo ja kiitollisuus

Läsnäolo

Läsnäoloa ja kiitollisuutta voi tietoisesti opetella. Sysäyksen tällaiselle elämänharjoittelulle usein antaa jokin ulkopuolinen tapahtuma – läheisen kuolema, sairastuminen tai jokin muu traumaattinen kokemus, joka koskettaa meitä syvältä sisältä.

Elämän pysähdyksiä voi olla matkan varrella useampia. Minun matkalleni osui isäni kuolema ja oma sairastuminen borrelioosiin (kahtena peräkkäisenä kesänä). Harmitellessani huonoa tuuriani akupuntiohoitajalleni, hän totesi, että ehkä Maria maailmankaikkeus haluaa sinun pysähtyvän hetkeksi. 

Läsnäolo hukassa

Jäin miettimään hoitajan sanoja. Tarkastellessani elettyä elämääni, huomasin, että olin kyllä elänyt, mutta en ollut ihan aina kokenut. Tunnistin ajanjaksoja, joista en muistanut juurikaan mitään. Olin suorittanut elämän päiviä, päivä toisensa perään. En ollut läsnä oikein missään hetkessä.

Matkan varrella oli varmasti paljon upeita hetkiä, mutta en ollut osannut pysähtyä niiden äärellä. Ja kun missasin näitä upeita hetkiä, elämästäni puuttui merkittävä määrä kiitollisuutta ja iloa. En ollut hyvä itselleni, enkä ympäristölleni. 

Tietoinen läsnäolo ja kiitollisuus

Opettelin hetkessä elämistä pysähtymällä ja ihmettelemällä kauneutta. Samalla opin hiljentämään mieleni ja sain paremmin yhteyden sisimpääni – sieluuni ja korkeampaan tietoisuuteeni. Pysähtymistä piti opetella, tietoisesti. Aloitin tunnistamalla päivääni kuuluvia rutiineja. Valitsin ne rutiinit, joita suoritin automaattiohjauksella ja aloin rikkomaan niitä. Tein asioita toisin, jotta huomioisin sen, mitä olen tekemässä. Ja kun huomioin, aloin tuntemaan kiitollisuutta asioita kohtaan. Pienetkin huomioimani asiat nostivat esiin kiitollisuuden tunteen. 

Vähitellen pysähtymisestä, huomioimisesta, läsnä olemisesta ja kiitollisuudesta tuli tapa. Elämään ja ihmisyyteen kuuluu epätäydellisyys. Ei pidä sättiä itseään, jos elämään osuu ajanjaksoja, joissa vauhti kiihtyy ja pysähtyminen unohtuu. Se on täysin luonnollista. On arvokasta, jos huomaa pysähtymisen unohtuneen. Aina voi palata itseensä, hengähtää, pysähtyä, huomioida ja linjata itsensä läsnäolon ja kiitollisuuden tunteeseen.

Oman hyvinvoinnin kohoaminen

Kiitollisuus ja siitä kumpuava onnellisuuden tunne kohottaa mieltä ja omaa värähtelytasoa. Tunne heijastuu ympäristöön, ympäröiviin ihmisiin ja tilanteisiin. Värähtelytason kohoaminen auttaa saamaan yhteyden omaan sieluun ja raottaa verhoa siihen maailmaan, joka ei ole näkyvä. Näkymättömästä maailmasta tietoiseksi tuleminen avaa aivan uuden tason elämässämme.

Share on facebook
Facebook
Share on google
Google+
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on pinterest
Pinterest

Vastaa